maanantai 19. marraskuuta 2012

Hyvä renki, huono isäntä

Päivän opetus: ÄLÄ LUOTA TEKNOLOGIAAN.

Suunnitelma ysien tunnille: median tekstilajit+uutisten lukua netistä.

Kaatuminen 1: atk-sali on ylibuukattu, ratkaisu: iPadit.
Kaatuminen 2: Hesari päättää muuttaa nettilehtensä maksulliseksi juuri siitä päivästä lähtien, ratkaisu: Ylen uutisten lukua ja keltaisen lehdistön vielä toistaiseksi ilmaiset nettijulkaisut.
Kaatuminen 3: iPadit varattu muualle toisten ysien tunniksi.

 Juuripa näin.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Päivän nohevuus

Minun pitäisi opettaa pedagogisessa tiedekunnassa tai jotain. Saada palkinto erinomaisuudesta. Opetin tänään seiskoja, ja me puhuimme harrastuksista. No, oppilaat tuntuivat jotenkin yhdistävän harrastuksen itsetyydytykseen, kerta saivat aina kauheen kikatuskohtauksen aina ku sanoin "harrastus", ja se huipentui siihen, ku sanoin että "harrastuksen tarkoitus on mielihyvä ja rentoutuminen". No, en jaksanut kuunnella sitä kihertämistä, kohotin vähän ääntäni ja ilmoitin: "Jos joku VÄLTTÄMÄTTÄ haluaa tehdä powerpointit ja suullisen esitelmän omasta runkkausrutiinistaan, niin antaa mennä vain, mutta koska mä luulen, ettei täällä oikeasti sellaista henkilöä ole, niin eiköhän jatketa keskustelua harrastuksista sellaisina, kuin ihmiset ne yleensä mieltää." Tajusin itseasiassa vasta tässä illemmalla lenkillä, että mitä tuli sanottua, luokka meinaa hiljeni niin saakelin nopeasti ja rupesi asialliseksi, ettei asiaa tarvinut silloin jäädä vääntämään. Saapa nähdä, olenko ensi viikon puheenaihe! :)

maanantai 17. lokakuuta 2011

Ei elämän kevät...

...kun opettaja on oppilaiden tasolla.

Koko viikonlopun ja aamupäivän olen ollut maassa ja loukkaantunut kaikesta (KAIKESTA), koska olen ollut varma, että saan toruja ja huonoa palautetta työstäni, ja kun kävi ilmi, etten varsinaisesti ole tehnyt mitään väärin, niin olen taas oma aurinkoinen itseni. Lapsellista olla näin kykenemätön kritiikin vastaanottamiseen...

Katsoo, miten käy keskiviikon jälkeen, kun saan sivustaseuraajan englannintunnilleni tarkastelemaan, miten teen työni ja miten oppilaat käyttäytyvät. Jos niitä haukkuja sen jälkeen irtoaisi...

tiistai 11. lokakuuta 2011

NYT

NYT aion taas aktivoitua tämän blogin kanssa. Tänään on sellainen päivä, juuri sopiva. Ja aloitan tämän pohdiskelemalla itseäni.

Aamupäivällä minulla oli ihan mieletön flow päällä. Olisin voinut luennoida vaikka pari tuntia suomen kielestä, sen ominaispiirteistä ja murteiden ja yleiskielen eroista. Sitten sain kuulla, että yläkoulun luokkani tytöt olivat käyneet rehtorilla murehtimassa, kun eivät pysty keskittymään muun muassa minun tunneillani. Syynä siis luokan pojat, jotka riehuvat helposti ja saavat koko luokan ylösalaisin. Minun ongelmani on, että saatan katsoa asian ohi, koska minun keskittymistäni he eivät haittaa. Pahimmassa tapauksessa nauran mukana, koska nämä_pojat_ovat_oikeasti_hauskoja.

Huokaus...nyt minulla onkin sitten ollut kaikin puolin surkea olo. I suck. Otan liian helposti itseeni tuollaiset negatiiviset kommentit. Miten siitä pääsee yli?? Olen tässä pari tuntia selittänyt itselleni, että ongelma on ratkaistavissa, ja että saan sen luokan halutessani kuriin, mutta ei auta. Alanvaihto on ensimmäisenä mielessäni.

Ärsyttää, ahdistaa, pelottaa, surettaa. Miksei elämä voi vain olla helppoa???

torstai 26. toukokuuta 2011

oho.

PITKÄSTÄ AIKAA TÄNNEKIN! Huhhuh, kevät on lopuillaan, ja sen olen ehtinyt kuluttaa koulunkäyntiavustajan sijaisuuksissa. Ihan hauskaa saada kokemusta siltäkin puolelta luokkaa, totta puhuakseni en ala-astelaisia kestäisikään opettajantuolilta käsin.

Silti sekin tulee ensi syksynä nähtyä. Meikäliini lähtee Poriin äitiyslomasijaiseksi, sekä ala- ja yläasteen, ja vielä lukionkin kursseja hamstraten. Siitä tulee oooooikein kiinnostavaa...Kaikkeen sitä joutuu, kun parisuhde kariutuu. Pieni pakoilun makuhan tässä on, mutta jos myönnän sen itse, niin eihän se silloin mitään vakavaa ole.

maanantai 7. helmikuuta 2011

viime viikko

Noniin, tuli taas pistäydyttyä koulumaailmassa, ensin alakoulussa kouluavustajana, sitten yläkoulussa sijaisena.

Vieraalta tuntuu edelleen...en tiedä johtuuko flunssasta, joka hyökkäsi minuun sijaisuuden toisena päivänä, mutta oloni oli aika kurja koko sijaisuuden ajan. Minä en nauttinut siitä, ja tuskin nauttivat oppilaatkaan. Koko aika oli pinna kireällä ja ahdistus päällä. Tuntui siltä, etten tee mitään oikein.

Huokaus...ehkä se oli tämä flunssa. Vieläkin on vähän tukkoinen olo. Huomenna koulunkäyntiavustajaksi ja ke-to menee ruotsinopettajan sijaisena lukiossa. Ehkä tämä tästä.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Pitkästä aikaa

Lueskelimpa aikani ratoksi nuo muutamat vanhemmat merkinnät, joita blogistani löytyy, sillä nyt on taas kohta aika kohdata koululuokka. Ensi viikolla menen (tutulle) yläkoululle tekemään muutaman päivän sijaisuuden, ihan mukava startti pitkän tauon jälkeen.

Kesä ja syksy menivät mukavasti Kansallisarkistolla tehtävissä, joita varten ei tarvinut osata kuin käyttää silmiään, tietokonetta ja maalaisjärkeä. Ei lainkaan hassumpaa. Paha puoli tässä on, että pääsin täysin vieraantumaan koulutyöstä, ja olenkin joutunut vakuuttamalla vakuuttamaan itselleni, että juu-u, kyllä minusta vielä opettaja tulee, KUN OLEN SEN KERTA PÄÄTTÄNYT!

Siitä pääsenkin itse aiheeseen. Tuleeko sellaisesta hyvä opettaja, joka on (ihan oikeasti) lähinnä tahdonvoimalla tähtäämässä tähän ammattiin? En väitä, että tämä olisi ehdoton unelma-ammattini. Tiedän sen siitä, että lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ovat sellaiseen kouluttautuneet tai lähteneet. Heistä näkee, että tämä ammatti on määrätty heille jo ennen heidän syntymäänsä. He eivät voi kuvitellakaan tekevänsä mitään muuta.
Entä jos yksinkertaisesti päättää, että minusta tulee hyvä opettaja? Äh, lasken oikeasti sen varaan, että tämä onnistuu. Koen myös osittain olevani ihan oikealla tiellä. Pidän nuorista ja uskon ehdottomasti heihin. Heissä on potentiaalia ja kipinää vaikka mihin. Pidän suomen kielestä. Pidän aineen opettamisesta. Riittääkö? Toivon mukaan.

Koska korttitaiteilijaa minusta ei tule ilman manageria. Onko vapaaehtoisia?